Selkärankaa Maanselästä

Työnantajaliitto STK loi ansiosidonnaisen kassajärjestelmän

  • Kokoomuksen kansanedustaja Päiviö Hetemäki oli ratkaisevassa roolissa synnyttämässä kassajärjestelmää Suomeen.
    Kokoomuksen kansanedustaja Päiviö Hetemäki oli ratkaisevassa roolissa synnyttämässä kassajärjestelmää Suomeen.

Ansiosidonnaisen kassajärjestelmän tukena ovat ne samat argumentit joiden perusteella järjestelmä luotiin vuonna 1960. Työnantajien näkökulmasta kassajärjestelmä on yleistä vakuutusta halvempi ja toisaalta työntekijäliittojen valta perustuu siihen. Nämä kaksi löysivät toisensa Urho Kekkosen aikoina. Täpärä ratkaisu eduskunnassa muutti historian kulkua. Päätös avasi oven ulkoparlamentaariselle vaikuttamiselle. Hallitusta painostetaan poliittisilla lakoilla oikeisiin päätöksiin. Niitä on viimeksi nähty aktiivimallin yhteydessä.

Työttömyyskassojen jäsenilleen maksamat avustukset olivat ennen 1960-lukua ainoa varsinainen työttömille suoritettavan rahallisen avun muoto. Kassojen ulkopuolella olevat työttömät olivat 1960-luvulle asti köyhäinavun varassa. Pääministeri Urho Kekkosen hallitus asetti huhtikuussa 1955 työttömyysvakuutuskomitean, jonka tavoitteena oli rakentaa työttömyysvakuutus joko yleisenä tai vapaaehtoisena kassan jäsenyytenä. SAK aluksi heilui kahden välillä. Eduskunnan kokoonpano vaihtui vaaleissa 1958 sosialistienemmistöiseksi. STK siis työnantajat pelkäsivät, että yleisen työttömyysvakuutuksen maksumiehiksi olivat joutumassa teollisuus ja sen työntekijät. STK pyrki työnantajien kannalta edullisempaan ratkaisuun. Kysymys oli puhtaasti rahasta. Työttömyyskassojen tukemiseen työnantajilta menisi vain 370 miljoonaa markkaa, kun yleinen työttömyysvakuutus maksaisi 2,7 miljardia markkaa. STK esitti kesällä 1958 SAK:n sosialidemokraattisille johtajille, että perustettaisiin työttömyyskassoja tukeva keskuskassa. Työnantajat rahoittaisivat ja johtaisivat tätä keskuskassaa, jolloin työttömyyskassojen jakamat avustukset voisivat olennaisesti nousta. SAK:ssa ajateltiin kassalinjan houkuttelevan ammattiosastoihin runsaasti uusia jäseniä. Lisäksi työntekijöiden maksurasitus olisi pienempi, kun työnantaja maksaisi osan työntekijän maksuista.

Kekkosen alullepaneva Komitea jatkoi työskentelyään ja esitti syyskuussa 1958 pakollista työttömyysvakuutusta, jonka pohjalta Sukselaisen vähemmistöhallitus teki lakiesityksen yleisestä työttömyysvakuutuksesta huhtikuun alussa 1959. Tämä esitys estettiin eduskunnassa porvareiden ja taustalla olleen STK:n toimesta. Työnantajien sosiaaliturvamaksulain muuttaminen vaati eduskunnassa kahden kolmasosa enemmistön, joten vähemmistössä olleet porvarit saivat joulukuussa 1959 uuden työttömyysvakuutuslain rahoituksen turvaavan lainmuutoksen raukeamaan.

Suskelaisen hallitus ei takaiskuun kaatunut. Toista esitystä suunniteltiin parlamentin ja hallituksen ulkopuolella STK:n ja SAK:n toimesta. Sosialidemokraattisen opposition kansanedustaja, Metalliliiton puheenjohtaja Valdemar Liljeström ja kokoomuksen kansanedustaja, Metsäteollisuuden Työnantajaliiton toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki tekivät SAK:n ja STK:n kassalinjan esityksen mukaiset lakialoitteet eduskunnassa, mikä käynnisti asian käsittelyn eduskunnassa.

Koko Kokoomuksen eduskuntaryhmä puolsi kassojen tukemista, kun taas kommunistit vastustivat. SKDL:n Hertta Kuusinen myönsi keskuskassan edut ammattiyhdistysliikkeelle mutta piti vakuutuslinjan mukaista työttömyysturvaa koko väestölle parempana. Kansandemokraattiset järjestöt ja kommunistijohtoiset ammattiosastot järjestivät mielenosoituksia ja vetosivat eduskuntaryhmiin myös työttömyysvakuutuslain läpimenon turvaamiseksi. Kommunistien edustaja Eino Roine paheksui, kuinka eduskunnan jo kertaalleen hyväksymä yleinen työttömyysvakuutus oli armottoman juonittelun vuoksi muuttumassa työttömyyskassalaiksi, joka takaisi vain harvoille työttömyysturvan ja oli epäsolidaarinen. Kommunistiedustaja Irma Torvi kertoi koko työväenasiainvaliokunnan nauraneen, kun toimitusjohtaja Johan Nykopp ilmoitti STK:n kannattavan Liljeströmin aloitetta, että tähän maahan saadaan voimakas SAK. Eduskunta lopulta hyväksyi työttömyyskassalain useiden äänestysten jälkeen 24.5.1960.

Yleisen työttömyysturvan syntymisen estivät täpärästi STK-työnantajaliiton ja Kokoomuksen luomus kassa-järjestelmä, joka markkinoitiin SAK:lle sekä demareille, kommunistien vastustaessa ja muiden heiluessa puolelta toiselle. Työnantajien maksurasitus keveni verrattuna eduskunnan aluksi ajamaan yleiseen työttömyysvakuutukseen. Päätös avasi ovet ulkoparlamentaariselle vaikuttamiselle ja vahvalle ammattiyhdistysliikkeelle. Vuonna 1958 kassoihin kuului 215 470 jäsentä. Vuoden 1966 lopulle määrä oli noussut jo puoleen miljoonaan jäseneen ja uusia kassoja oli syntynyt kuin sieniä sateella. Teollisuus ja palkkatyö vahvistivat asemiaan yhteiskunnassa. Ennen vuotta 1985 työttömyyskassojen jäsenet saivat tasasuuruista kassapäivärahaa ja kassoihin kuulumattomille maksettiin kokonaan verorahoitteista työttömyysavustusta. Järjestelmä uudistettiin vuonna 1984 osana Pekkas-ratkaisun sosiaalipakettia ansiosidonnaiseksi työttömyysturvaksi ehtona edelleen kassajäsenyys.

Aluksi työnantajien toive ratkaisun edullisuudesta näytti toteutuvan. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu oli vain 0,6 % palkkasummasta. Suomi ajautui kuitenkin lamaan, ja vuonna 1994 työttömyysaste nousi 18 prosenttiin. Tämän seurauksena työnantajan työttömyysvakuutusmaksu nousi kymmenkertaiseksi 0,6 prosentista 6,3 prosenttiin. Keskuskassa velkaantui nopeasti, ja valtio takasi sen yli 3 miljardin markan lainat. Myös työttömyyskassojen jäsenmaksut nousivat. Rahoituksen turvaamiseksi palkansaajien työttömyysvakuutusmaksu otettiin käyttöön vuonna 1993. Aluksi se oli 0,2 % palkasta, seuraavana vuonna jo 1,87 %. 

Vuonna 2016 työttömyyskassojen maksamat etuudet olivat yhteensä noin 2 805 milj. €. Näistä menoista valtio rahoitti 38,9 %, työttömyysvakuutusmaksut 55,5 % ja työttömyyskassat jäsenmaksuillaan 5,6 %. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,9 % palkasta ja työnantajan 0,65 % palkasta. Jos palkkasumma on korkeintaan 2 milj. €, sen ylittävältä osalta työttömyysvakuutusmaksu on 2,6 % palkasta. Koko rahoitus on kääntynyt päälaelleen alkuperäisestä suunnitelmasta. Se minkä piti olla yksinomaan työnantajien edullisesti rahoittama järjestelmä, on vaihtunut järjestelmään, jossa veronmaksajat ja palkansaajat hoitavat pääosan rahoituksesta. Tuskin tämä olisi mennyt läpi 60-luvun eduskunnasta.

Ammattiliittojen näkökulmasta on luonnollista vastustaa järjestelmän muuttamista. Siihen liittojen valta sekä ulkoparlamentaarinen neuvotteluasema on perustunut jo 1960-luvulta lähtien. Se on kassan jäsenyyden ja samalla ammattiliittoon kuulumisen perusta. Ammattiliitot eivät ole olleet kovin kiinnostuneita muun sosiaaliturvan kehittämisestä, koska se voisi viedä perusteen kassan jäsenyydeltä. Ansiosidonnaisen on oltava merkittävästi parempi kuin peruspäivärahan. Nykyään noin 85 % palkansaajista kuuluu ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Työttömyys-kassojen ulkopuolelle jäävät palkansaajat ovat tyypillisesti matalatuloisia, epätyypillisissä työsuhteissa toimivia ja vähän kouluttautuneita nuoria miehiä, joista työssäoloehdon täyttäisi peräti 80 prosenttia. 

Ainoa mahdollisuus muuttaa järjestelmää onkin ylläpitää jatkuvasti keskustelua niiden asemasta, jotka maksavat järjestelmän vakuutusmaksujen ja verojen muodossa, mutta silti jäävät turvaverkkojen väliin. Kokemus rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta voi viedä legimiteetin nykyjärjestelmältä.

 

LÄHTEET:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101469/075bergholm.pdf

https://www.utu.fi/fi/yksikot/soc/yksikot/sosiaalitieteet/topsos/julkaisut/Documents/minna%20latvala.pdf

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Hyvää yleissivistävää tietoa järjestelmän historiallisesta taustasta.

Kullakin aikakaudella vain olisi aina syytä kyetä luopumaan järjestelmistä, käytännöistä ja menettelytavoista, jotka ovat osoittautuneet kokonaisedun kannalta vahingollisiksi ja alkaneet toimimaan alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Käyttäjän maanselka kuva
Asmo Maanselkä

Kun oikein haluaa säästää niin kalliiksihan se käy.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

Hyvää tutkivaa journalismia, tässä on toimittajille opiksi otettavaa. Totuus on tarua ihmeellisempi. Porvarit ovat olleet ansiosidonnaisen työttömyysturvan takana. SKDL, nykyinen Vasemmistoliitto olisi halunnut sellaisen järjestelmän jollaisen rakentamista nyt tutkitaan.

Ay-liike saa kiittää Päiviö Hetemäkeä myös siitä, että hän ajoi ay-jäsenmaksujen työnantajaperinnän. Se pitää liittojen talouden kunnossa. Tästä ilmaisen työn tekemisestä ay-liikkeen hyväksi työnantajat oikein pidä.

Vielä kun joku tutkisi tuon kansanedustajien sopeutumiseläkkeen synnyn. Se tuli voimaan 1967 Rafael Paasion (sd) ollessa pääministeri. Silloin hallitukseen kuului SDP, SKDL, TPSL ja Keskusta.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Loistava kirjoitus Asmo Maanselältä.

Juuri tällaista perusteisiin ja syntyvaiheisiin menevää tietoa tarvitaan. Näin mahdollistuu TIETOON PERUSTUVA politiikka ja politiikan muutokset.

Nykyinen malli ei olisi mennyt läpi 60-luvun eduskunnassa. Uskon tähän.

"Kokemus rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta voi viedä legimiteetin nykyjärjestelmältä." Uskon tähänkin.

Suomessa ylvästellään - akateemista tutkimusta myöten - universalismista (yhtäläiset perusteet kaikille) sekä "hyvinvointivaltiosta". Valheellista ylvästelyä.

Samanlainen analyysi kuin edellä olisi hyvä saada myös siitä muutoksesta jossa sairausvakuutusmaksu ym. jaettiin kahtia nois 10-15 vuotta sitten. Sen muutoksen runnojana oli Timo Laatunen työmarkkinajärjestöineen.

Nyt on muutoksen aika. Kohti aitoa universalismia.

Selvityshenkilön asettaminen on Sinisiltä ties ensimmäinen oikeansuuntainen teko.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Minä en näe ongelmaksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamista kaikkiin työntekijöihin vaikka niin, että nykyiset pakolliset työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksut (94,5%-osuus) lyötäisiin nykyisen kassamaksun (5,5%-osuus) kanssa yhteen uudeksi kassamaksuksi, mutta tällöin kassan jäsenyyden tulisi olla kaikille työntekijöille pakollinen, kuten se itse asiassa onkin Norjassa.

Ymmärrän kuitenkin SDP:n ja ammattiyhdistyspiirien laajan epäluulon työttömyysvakuutusasiassa, koska on riski, että uusi malli olisikin työntekijöille nykyistä epävarmempi ja huonompi. Suhteellisen hyvin toimivaan järjestelmään ei uskalleta koskea. Yllä esittämäni "harmittoman" pakollisen kassamaksun mallin sijasta saattaisivat uhata esimerkiksi vapaaehtoisen kassamaksun malli, puhdas vakuutusperusteisuus, joka heikentäisi matalapalkka-alojen työttömyysturvaa tai suoranaiset ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudet leikkaukset.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Villakoiran ydin lienee sinä, että kassoihin kuulumattomatkin maksavat käytännössä jäsenmaksuja ja myös työnantaja maksavat heistä kassoille. Suoraan työntekijältä perittävän maksun suuruus on tänä vuonna 1,9 prosenttia bruttopalkasta, ja lisäksi työnantaja maksaa sivukuluna yrityksen palkkasummasta riippuen 0,65–2,60 prosentin maksun.

Kassoihin kuulumattomat siis maksavat ja työnantaja maksaa heidän työttömyystuvastaan, mutta eivät saa maksuaan vastaavaa etuutta. Sen etuuden saavat vain kassojen, käytännössä useimmiten ay-liikkeen kassojen jäsenet. Jos halutaan olla oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, tässä on periaatteessa kaksi mahdollisuutta. Kassoihin kuulumattomat vapautetaan maksuista tai ansiosidonnainen turva ulotetaan myös heihin.

Käyttäjän maanselka kuva
Asmo Maanselkä

Ja tämä ero oli vielä paljon suurempi 60-luvulla kun murto-osa kuului ammattiliittoihin. STK ja porvarit uskoivat pääsevänsä helpolla. No kassat toimivat hyvänä sisäänheittäjänä myös ammattiliittoihin ja samalla maksut kasvoivat myös työnantajille, eikä lopulta laman jälkeen järjestelmä ollutkaan mitenkään halpa enää kenellekään. Nyt tilannetta on vaikea korjata, koska ammattiliitot eivät sitä koskaan salli. Ainoa asia mikä toimii epäoikeudenmukaisuutta vastaan on analyyttinen keskustelu jossa osoitetaan epäkohdat ja etsitään niihin ratkaisuja.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #7

Kuvio on muuten tätäkin monimutkaisempi, koska siitä lähtien kun omistusasumista alettiin suosia esimerkiksi ASP-tilijärjestelyillä samoihin aikoihin kun työmarkkinajärjestelmä vahvistui 1960-luvulta alkaen, myös pankit ovat tärkeä intressiosapuoli ansiosidonnaisissa sosiaalivakuutuksissa. Pankit nimittäin myöntävät asuntolainan helpommin, mikäli lainanottajalla on vararahoitussuunnitelma työttömyyden, sairauden tai perhe-elämän kustannusten varalta. Tämä näkyi myös tammikuussa kun Danske Bank päätti tarjota akavalaisiin ammattiliittoihin kuuluville työntekijöille alennusta asuntolainan marginaalista.

On hyvä todeta, että hyvinvointivaltion tarkoitus nähdään liian usein pelkkänä köyhäinapuna, mutta todellisuudessa siihen kuuluu lisäksi paljon erilaisia keskiluokan tulotason ja omaisuuden suojajärjestelmiä.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Erittäin valaiseva kirjoitus. Kiitos. Etsin aiheesta tietoa ja tässä se nyt tuli.
En ota minkään oikeellisuuteen kantaa koska nämä asiat ovat pitkien jatkumoiden summia. Olen suht varma ettei Sampo Terho eikä Pirkko Mattila tätä historiaa ole tunteneet ellevät tätä juttua ole nähneet.

Isoja jutuja on silloin hoidettu mm työeläkejärjestelmä. Kolmikantaa mätkitään kuin vierasta sikaa jälkiviisaina. Sen tulokset ovat kuitenkin murskaavan hyviä kun nyt esimerkiksi vertaa tätä räpellystä Soten suhteen.

Toimituksen poiminnat