*

Selkärankaa Maanselästä

Vaalilainsäädäntöön katumuspykälä

Helsingin Sanomat on käynyt läpi 10 000 kuntavaaliehdokkaan rikostaustat Suomen käräjäoikeuksista sekä hovioikeuksista, ja julkaissut saadut syytteet. Monet lukijat ovat sotkeneet syytteet ja saadut tuomiot keskenään ja uskovat, että kaikki syytteet ovat päätyneet sellaisenaan tuomioiksi, mikä ei tietysti pidä paikkaansa. Ehdokkaista on luotu kuva että useat heistä ovat rikollisia mikä ei tietysti ole omiaan nostamaan äänestysvilkkautta. Syytteenkin saanut on syytön niin kauan kunnes syylliseksi todistetaan. Tämä olisi saanut olla jutussa kissan kokoisilla kirjaimilla.

Joukossa on myös ehdokkaita jotka ovat saaneet koviakin tuomioita. Mikään puolue ei tietoisesti hanki ehdokkaita, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin. Lähes aina tuomiot tulevat ikävänä yllätyksenä.  

Ehdokashankinta on jokaiselle puolueelle haaste kiireellisessä aikataulussa. Ehdokkaat hyväksyy puolueen paikallisosasto, jossa johtokunta tai johtokunnan puheenjohtaja haastattelee ehdokkaaksi pyrkivän henkilön. Jos mitään epäilyttävää ei haastattelussa ilmene, niin harvemmin tulee kysyneeksi, että ”näytätkö rikosrekisterisi, jotta tiedämme, voitko toimia ehdokkaanamme”. Rikosrekisterin tilaaminen maksaa 12€, mikä ei ole iso raha. Mutta rikosrekisterin vaatimista koetaan perusrehellisen ihmisen näkökulmasta loukkaavana. Hänelle tulee väistämättä epäilys, että hänen puheisiinsa ei muutenkaan luoteta, mikä vähentää haluja puolueen ehdokkaaksi ryhtymiselle. Tästä syystä henkilön sanaan ja hyvään vaikutelmaan hänestä usein luotetaan.

Ehdokkaaksi pyrkivä ei aina kerro kaikkea. Usein ehdokas kokee olevansa tuomion jo kärsinyt ja haluaa siirtyä elämässään eteenpäin. Sitä ehdokas ei tilanteessa tajua, että media voi nostaa jo rikosrekisteristäkin vanhentuneen tuomion etsimällä sen käräjäoikeuden pöytäkirjoista. Vain jonkin osapuolen ilmianto iltapäivälehdistölle riittää. Näin ollen tuomioiden salaaminen ei ole eduksi ehdokkaalle, jos on saanut elämänsä raiteilleen, eikä puolueelle sen tuoman kielteisen julkisuuden vuoksi.

Henkilön taustan varmentaminen ei ole puolueiden paikallisosastoille helppo asia. Rikosrekisteri ei kerro aukottomasti taustasta, koska useimmat tuomiot vanhenevat rekisteristä 5- ja 10- vuoden päästä. Monesti rikokseen syyllistynyt henkilö muuttaa paikkakuntaa. Näin ollen ehdokkaaksi pyrkivän rikosrekisteri voi olla puhdas, vaikka häneltä paljastuisi hyvin synkkä tausta. Jos haluaisi kattavan tiedon yksittäisen ehdokkaan rikostaustasta, niin olisi soiteltava jokaiseen Suomen käräjäoikeuteen ja kysyttävä nimellä häntä koskevat pöytäkirjat pitkältä ajalta. Jokaisesta asuinpaikasta kerättävä erikseen pöytäkirjat, koska julkista rekisteriä josta voisi hakea henkilön nimellä hänen rikoksiaan koskevia vanhoja pöytäkirjoja ei ole. Tämän tietomäärän kerääminen valtaisa työ, mikä ei onnistu vapaaehtoisorganisaatiolta.

Big Datan aikoina ei olisi mikään temppu kerätä kaikkien suomalaisten rikospöytäkirjoja rekisteriin, josta voisi nopeasti tarkastaa taustan. Nopea stekkaus nimellä, mikäli tausta on puhdas, otamme ehdokkaaksi. Se voisi olla helppoa puolueiden toimijoiden kannalta, mutta tämä ei olisi reilua kansalaisen elämän tai työelämän kannalta, koska rikokset eivät vanhenisi koskaan. Kaikenlainen asioilla repostelu ja naapureiden kyttääminen lisääntyisi yhteiskunnassa. Ihmisille pitää antaa toinen mahdollisuus jatkaa elämäänsä sovitetun tuomion jälkeen ilman että sitä työkaveri tietää kaiken välittömästi googlaamalla.

Neljän vuoden päästä voidaan tehdä vaalikone, jossa kaikkien ehdokkaiden kaikki rikoshistoria pengotaan perin juurin läpi. Myös jokin taho voisi tienata melkoisen summan kiristämällä ehdokkaita vanhojen tuomioiden julkistamisesta. Näin ollen ehdokkuus on näin ollen pois suljettu kaikilta jotka ovat saaneet tuomion. Ehdokkaaksi kannattaa ryhtyä tulevaisuudessa vain täysin puhtoisella taustalla. Toteuttaako se demokratian ihanteita kansanvallasta nykyistä paremmin? Helsingin Sanomien syytevaalikone vie kehitystä siihen suuntaan, että ehdokkaat ovat ilmeisen vapaata riistaa.

Rikosvaalikoneiden tai julkisten rikosrekistereiden sijaan ehdotan, että vaalilainsäädäntöä muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin katumuspykälä. Puolueilla olisi mahdollisuus ehdokaslistojen julkistamisen jälkeen viikon ajan tutkia ehdokkaidensa taustoja. Tällä vältettäisiin nykyinen tilanne, jossa täytyy vain luottaa ehdokkaan omaan sanaan ja toivoa että se pitää paikkaansa.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

"ehdokashankinta on jokaiselle puolueelle haaste kiireellisessä aikataulussa."

Aika huvittavaa, ihan kuin kuntavaalit tulisivat puoluelle yllätyksenä. Kiireeseen on mielestäni tyhmää vedota tässäkin asiassa.

Ville Valkama

Jos miettii käytännön läheisesti asiaa, niin voi olla että joillain paikkakunnilla on ongelmia saada ehdokasasettelua tehtyä ajoissa ihan siitä syystä, että ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita kuntapolitiikasta vaalien välissä. Helposti voi käydä niin, että kun vaalit lähestyy alkaa paikallisyhdistysten hallituksilla kova kiire haalia kaikki tarjolla olevat listoille - tutkimatta sen kummemmin että mitä kenelläkin on merkinnöissään.

Kai tuotakin voi kiireeksi kutsua.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Puolueet ottaa ehdokkaita aivan viimeiseen tuntiin saakka ennen ehdokaslistojen luovuttamista. Ei mikään instanssi kykenisi selvittämään ehdokkaiden rikostaustoja tuossa hetkessä. Luottamukseen se perustuu, mutta Ihmisiä vaan näkyy olevan sellaisia että eivät kerro rehellisesti taustojaan. Se on ikävää, mutta se on tätä elämää.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tuomas Okkosen taustat oli tiedossa ja puolue palkkasi vielä Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin vaalipäälliköksi ja näkyy olevan vielä ehdokkaanakin Limingassa.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

On ehkä otettava tosissaan sekin vaihtoehto, että paikkakunnalla tuttujen retkujen listoille ottaminen on tahallinen tai kannatuslaskun ahdingossa tehty.
Perussuomalaisten, sen rikollisimman puolueen, paikallisyhdistyksissä ja puoluetoimistossa on ehkä vain karskisti laskelmoitu, että epämääräisten 'kansanmiesten' ja tunnettujen paikallisretkujen ottaminen listoille on kannattavaa vaikka ja varsinkin koska niistä nousee kohu. Iltapäivälehtien kohujuttujen, eli ilmaisten mainosten kohderyhmän (pubiruusut, perat ja arskat) äänet ovat tavoiteltavampi asia kuin hyvämaineisuus joka tapauksessa persuja vastustavien ulkopuolisten paheksujien silmissä. Näön vuoksi esitetään pöyristynyttä, luultavasti puoluetoimiston antamaa mediaohjeistusta tavaillen. Tony Halme-efekti, eli nu(o)kkuvien herättäminen protestiäänestämään törkyvaihtoehtoa on niin houkutteleva, että siitä on vaikea malttaa pysyä erossa. Varsinkin kun jytkyt menivät menojaan, valtuustoryhmät ovat tapellet ja repeilleet keskenään neljä vuotta, ehdokaslistoille oli vaikea saada porukkaa ja paha kuntalötky uhkaa.

Tekopaikkakunnallani on persujen ehdokkaana hyvin tunnettu, kyseenalaisen toimelias nuori mies, jolla on 34 rikostuomiota, niistä suurin osa pahoinpitelyistä, joukossa varsin tuoreitakin. Kukaan ei usko, kun paikallispersujen puheenjohtaja levittelee käsiään ja selittelee, että 'emme tienneet hänen taustoistaan'.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen
Käyttäjän usvi kuva
Janne Paalijärvi

En kyllä kannata katumispykälää. Kuten todettua, jotkut puolueet ottavan ehdokkaita aivan viimeisiin hetkiin saakka. Se on kuitenkin niiden puolueiden oma valinta ja riski, joka ollaan usein valmiita ottamaan.

Mikään ei estä puolueita asettamasta itselleen takarajaa aikaisemmaksi, ja rikoshistorioiden selvittämistä ennen kuin laput viedään vaaliviranomaisille.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Eli KD haluaa ulkoistaa omien ehdokkaidensa rikosrekisterien ja aikaisempien edesottamusten penkomisen medialle, ja sitten haukkuu mediaa kun se tekee työtään?

Mitäs jos KD:n puoluetoimisto tekis työnsä siinä missä muidenkin puolueiden toimistot ja ottaisi vastuun tekemisistään?

Toimituksen poiminnat